Miksi Jeppe juo?

Olipas vanha ja kulunut otsikko, myönnän. Mutta välillä oma olonikin tuntuu vanhalta ja kuluneelta joten ehkä sopii hyvin kuvioon mukaan.

Olen pohtinut omaa juomistani. Miksi minun pitää mennä kaapille, ottaa olut tai viski ja sitten kolmas. En itse asiassa ole keksinyt kaiken kattavaa oikeaa vastausta mutta selkeitä syyaiheita kuitenkin.

En ole alkoholistiperheestä. Kännissä en muista isää koskaan nähneeni, mutta joskus vähän normaalia iloisempana. Äitini käytti alkoholia vielä harvemmin mutta nyt vanhoilla päivillään hän ostaa joskus pullon saunasiideriä tai vieraiden käydessä kaataa lasit viiniä. Joten kotikasvatus ei voi olla syynä.

Sikäli mielenkiintoista että isäni on ollut näin raitis, kun tuntuu siltä että aika moni hänen sukunsa miehistä on ollut vanhemmiten aika kova viinan käyttäjä aikanaan. Mm hänen veli että veljenpoika kuolivat alkoholin käytön johdosta.

Minulla alkoholi alkoi nostaa päätään joskus neljänkympin nurkilla. Olin muuttanut paikkakunnalta toiselle, ystäväpiiri hajosi ja avioliittokin alkoi narista. Töissäkin stressasi, mutta aina on työpaikka kuitenkin säilynyt vaikka työuraani mahtuu useampikin ikävä lamakausi. Oli stressiä eikä oikein kanavia mitä kautta sitä purkaa. Liikuntaakaan en ole koskaan oikein harrastanut. Mutta ennenkaikkea oli yksinäisyyden tunne kun ei oikein ollut mitään tekemistä iltaisin.

Syitä yksinäisyyteen saan hakea vain ja ainoastaan itsestäni. Olen kai ronkeli, en oikein tutustu ikätovereihini. Meillä on erilainen maailmankatsomus, arvot tai erilaiset kiinnostuksen kohteet ja monet miehet vaan tuntuvat aika urautuneilta ja vähän ajattelevilta. Toisaalta tällä keskikokoisella paikkakunnalla kaikki alkuperäisasukkaat ovat muodostaneet omat ystävyyssuhteensa jo kouluaikoina eivätkä kaipaa siihen ketään lisää. Ulkopuolisista täällä ei taideta muutenkaan oikein perustaa. Aikanaan kyllä yritin tutustua ihmisiin mutta ulkopuolisuuden tunne oli liian vahva. En minä halua tuppautua, jos ei kelpaa niin ei sitten.

Jostain syystä naisten kanssa minulla ei koskaan ole ollut muuten tätä ongelmaa. Nytkin tuttavapiirissäni on enemmän naisia kuin miehiä mutta ei nämä suhteet ole sellaisia joita kunnon ystävyydeksi tai toveruudeksi voi sanoa. Enkä tarkoita myöskään seksisuhteita - se ei ole tämän blokin aihe.

Kumma kyllä, baareissa en ole koskaan hirmuisesti viihtynyt, johtuu varmaan siitä ettei koskaan ole ollut baariseuraakaan. Käyn kyllä joskus kaljalla ja ulkona syömässä taas käyn aika usein. Itse asiassa en oikein kestä humalaisia ihmisiä ympärilläni. Vaikka olisin itsekin juovuksissa minusta tuntuu että kännissä olevat ovat varsin typeriä ja usein aivan liian agressiivisia. Niinpä ainoa vaihtoehto on olla kotosalla, puuhata jotain kotihommia tai jotain pientä harrasteentynkää, ottaa muutama olut vaan ja sitten pian nukkumaan. Mutta kun tuo ei aina ole jäänyt niihin muutamaan vaan siinä on usein mennyt sitten sixpäk tai kasipäkki kerralla. Ja näitä iltoja on viime vuosina ollut aivan liian usein.

Minun siis pitää oppia olemaan kotona selvin päin, yksin itsekseni iltaisin. Bonusta on, jos keksin jotain muuta tekemistä mutta niitä rauhallisia koti-iltoja tulee kuitenkin ja niiden kanssa on opittava pärjäämään.