Ärripurri

Joskus aikanaan pidin itseäni hyvinkin leppoisana ja rauhallisena ihmisenä. En paljoa hermostunut suotta enkä varsinkaan suuttunut juuri koskaan. Nyt, etenkin viime kuukausina, olen ollut jatkuvasti äreä ja huomaan hermostuvani aivan pienistäkin jutuista.

Hermostumisen perisyytä ei tarvitse kaukaa hakea. Jo usean vuoden ajan tuntuu elämä olevan liian huonosti omassa hallussa. Kiire vaivaa ja kaikenlaisia huolia tulee toinen toisen perästä. Milloin vierailee kuolema perhepiirissä, milloin työpaikalla tulee eteen irtisanomisaalto. Jos muuten menee hyvin niin sitten oma terveys alkaa reistailla tai puoliso ilmoittaa lähtevänsä parisuhteesta pois. Kaikki tämä tietysti vie aikansa ja kun näitä tulee toinen toisensa jälkeen niin ei ihme jos sietokyky alkaa laskea.

Tässähän ne perussyyt lisääntyneelle alkoholinkäytöllekin tuli samalla listattua. Yksinäisyys tähän vielä päälle, niin siinähän ne on kaikki. En tiedä varmasti onko tuo ärtyneisyys lisääntynyt viimeisen kuukauden aikana, mutta hieman luulen niin. Pää tai mieli taistelee vielä alkoholin tuoman rentoudentunteen kaipuussa ja silloin pienikin asia saattaa saada miehen vihastumaan. Onneksi en nyt ole mitenkään kauhean äkkipikainen tai kiivasluonteinen, mutta pahan sanan saatan murjaista tai loukata toista ihmistä suutuspäissäni.

Tänään puolilta päivin huomasin taas kaipaavani kunnon känniä. Tuo tunne tulee varsin yllättäen ja jos sen voittaa niin nopeasti se myös katoaa. Kumma kun toisaalta tekisi mieli ottaa alkoholia, toisaalta taas ei oikeastaan ollankaan. Olen ymmärtänyt ettei juominen itse asiassa ole hauskaa, se on vain oman huonon olon pakenemista. Juomista seuraava aamu ei myöskään ole mitenkään mukavaa, sillä en ole sellainen ihminen joka nauttisi jouten olosta yhtään. Onneksi minulla harvoin oli kunnon krapulaakaan - en ehkä juonut aivan niin paljon kerralla.

Näinköhän minusta tulee koskaan täysin vesiselvää raivoraitista. Se ei ehkä ole tarpeenkaan mutta sanotaan että täysi stoppi pitää paremmin kuin sellainen kohtuukäytön linjaus. Kohtuukäyttäjät kuulemma repsahtavat helposti takaisin liikakäytön puolelle ajan mittaan.

Ja taas viikonloppu

Menipäs tämä viikko nopeasti, töitä on riittänyt ja kuten aikaisemmin kerroin oli tällä viikolla myös menoja. Autostrategia ja 'minun täytyy mennä kotiin yöksi kun on asioita'-taktiikka pelasi alkuviikon kehityspäivillä hyvin ja muutenkin oli niin kiire koko viikon ettei oikeastaan kauheasti ehtinyt edes tehdä alkoholia mieli.

Nyt on kuukausi täynnä ja vain kerran olen repsahtanut (siis kun aloitin jo ennen kuun vaihdetta). Itse asiassa menee paremmin kuin etukäteen kuvittelin - paljon paremmin. Nyt vain tammikuun loppuessa kohti uutta kuukautta: tipaton tammikuu vaihtukoon huikattomaksi helmikuuksi.

Viikonlopun ohjelmaksi olen suunnitellut ulkoilua ja ystävien luona oleilua. Toivottavasti nuo pakkaset jo vähän helpottaisivat niin ettei tarvitsisi näin paljoa palella.

Talvinen viikonloppu

Olipas taas vilpoisa viikonloppu, jäi ulkoilut aika vähiin vaikka nyt sunnuntai-iltana näyttäisi vähän pakkanen helpottavan. Pientä puuhastelua sisällä, perjantai-illan hairahdusta aktiivisesti unohtaen ja eteenpäin kuivasti jatkaen.

Nyt se on kiinni, nyt se on auki

Ensimmäinen repsahdus. Eilen illalla. Ilman mitään kummempaa erityistä syytä minusta vain tuntui siltä että nyt haluan juoda muutaman oluen kotona ja rentoutua. On niin rankka viikko takana. Tiesin ettei se luultavasti auttaisi mutta kuitenkin tyhjensin neljä pikkutölkkiä olutta telkkarin ääressä löhötessäni.

Höh, ei se edes tuntunut hyvältä tai edes maistunut kovin hyvältä.

Olin kyllä varautunut henkisesti että takapakkeja tulee, mutta silti tuntuu aika tyhmältä. Aamulla herätessä ei ollutkaan aivan samanlainen pirteä olo - aiemmin en ole edes ajatellut että neljän kaljan jälkeen voisi aamulla tuntua krapula, mutta kyllä sen nyt huomasi heti ettei ollut aivan niin vedossa kuin normaalisti.

Tästä sitten taas eteenpäin, päivä kerrallaan.

Kolme viikkoa ja risat

Tämä viikko on ollut vaativa kuten aiemmin jo ennustelinkin. Neljä päivää peräkkäin ulkona syötyjä päivällisiä viinitarjoiluineen, pitkiä palavereita lounaineen, hotelliöitä ja matkustelua. Hitsiläinen että olen tyytyväinen itseeni - ei tippaakaan alkoholia koko aikana. Lightkolaa ja Pepsimaxia on mennyt korvausjuomana ja erilaisia vesiä, kahvia ja teetä mutta ei yhtään olutta eikä lasillistakaan viiniä.

Vielä kuitenkin myönnän että pitää mennä päivä kerrallaan. Joka päivä pitää perustella itselleen miksi juuri tänään ei oikeastaan ole mitään järkeä ottaa olutta. Tänäänkin piti taas ajatella ettei oikeastaan ole mitään järkeä avata tölkkiä vaan käydä ennemmin selvin päin nukkumaan - huomenna kun on taas oletettavasti aika pitkä päivä toimistolla.

Parempaa unta

Olen muuten jo jonkin aikaa huomannut nukkuvani paremmin kuin ennen. Aiemmin heräilin aamuyöstä kolmen ja viiden välillä eikä välillä enää meinannut saada unta - varsinkin jos olin edellisenä tai sitä edellisenä päivänä juonut vähän enemmän.
Nyt nukun yleensä 8 tunnin yöunet enkä havahdu hereille kuin kenties kerran, ja silloinkin yleensä nukahdan välittömästi uudelleen.

Tämä luultavasti on laskettavissa alkoholittomuuden ja hieman lisääntyneen liikunnan seuraukseksi. Muu stressi ei ainakaan ole helpottanut eikä muutenkaan ole mitään isompaa muuta muutosta tapahtunut. Varsinkin iltaisin olen nyt väsyneempi ja menen nukkumaan aiemmin kuin ennen.

Rauhaisa, liikunnallinen viikonloppu

Viikonloppu sujui lasketellen ja parisuhdetta hoitaen. Viime aikoina kun on tuo parisuhdepuoli jäänyt vähän heikolle hoidolle, osin tästä väsymyksestä ja osin molemminpuolisesta kiireestä johtuen.

Tänä viikonloppuna oli pitkästä aikaa erinomainen sää lasketteluun ja näin kaivoinkin sukset ja monot varastosta ja suuntasin rinteeseen testaamaan kuntoani. Huh, miten huonosti taas meni, pelotti välillä itseäkin. Pitäisi ehtiä/viitsiä vähän aktiivisemmin harrastaa että saisi taas tekniikan kuntoon. Viime vuonnakaan en kerennyt kuin muutaman kerran mäkeen koko talvena.

Lasista olen pysynyt kaukana. Tosin lauantaina meni varmaan kokonainen iso sokeriton limpparipullo ja tänään tuli aivan epätodellinen fiilis kun lenkin ja suihkun jälkeen oli ihan automaattinen reaktio mennä jääkaapin ovelle etsimään huurteista rentoutusjuomaa. Vasta kaapin ovella tuli mieleen että enhän minä juo olutta enää. Keittelin siinä sitten kahvit ja myönnän että pieni pettymys oli mielessä kahvia juodessa.

Tästä viikosta tulee vaikea. Edessä on pitkiä työpäiviä ja matkustamista, on myös työlounaita ja päivällisiä viineineen. Voi tulla vielä kovat paikat iltaisin mutta tämä on jotain sellaista mikä ennemmin tai myöhemmin täytyy kohdata (ja toivottavasti voittaa) - tai sitten vaihtaa työtä johonkin vähemmän matkustamista vaativaan.

Tuo perjantai-illan Lupaus-ohjelma ei muuten vaikuttanut kovin kaksiselta. En oikein osaa samaistua tuollaisten kolmenkympin molemmin puolin olevien nuorten aikuisten sosiaaliseen biletysjuomiseen. Ehkä tällainen viisikymppinen mies ei ihan osu ohjelman ydinkohderyhmään. Toivottavasti jatkossa käsittelyyn tulee syvyyttä.

Viisi viikkoa ilman viinaa

Ylellä alkaa tänään TV1:llä uusi sarja: Lupaus - viisi viikkoa ilman viinaa.
Sen kerrotaan käsittelevän suomalaisten tapaa juoda ja siinä seurataan kuinka neljä tavallista suomalaista jättää alkoholin pois ”ruokavaliostaan” viideksi viikoksi.

Tämän ajankohtaisempaa ohjelmaa ei paljoa voisi olla, pitääpä tutustua onko kyseessä asiallinen ja mielenkiintoinen käsittelytapa vai ovatko toimittajat taas vain lähteneet kalastelemaan näkyvyyttä ja katsojalukuja.

Ensimmäinen koettelemus

Eilen illalla meillä oli erään järjestön toiminnansuunnittelupalaveri. Oltiin puheenjohtajan kotona ja väännettiin kasaan suunnitelmaa siitä mitä kaikkea ohjelmaa keksittäisiin ensi vuodelle toiminnaksi ja mistä kaivetaan rahat siihen kaikkeen. Siinä istuttiin, keskusteltiin, syötiin ja saunottiin - kuten jo vuosia on ollut tapana tämä homma tehdä.

Tarjolla oli myös olutta ja viiniä, kuten aina. Olin vielä julkisilla liikennevälineillä liikkeellä kun auto ei ollut kätettävissä ja muutenkin pitkän työpäivän päälle oli hiukan raukea olo. Olisi siis tosi houkuttelevaa ollut ottaa saunan päälle olut tai pari ja sitten pizzan kanssa vähän viiniä - kuten aina ja kuten muutkin.

Olen tyytyväinen itseeni - ei minun oikeastaan hirveesti edes tehnyt mieli! Päätin että kuntoilen tapaamisen jälkeen kävelemällä reippaasti kotiin ja sanoin muille että mulla on nyt tipaton tammikuu eikä kukaan edes ihmetellyt asiaa. Fiksua porukkaa, vaikka itse ottivatkin olutta niin kukaan ei kertaakaan tyrkyttänyt, tarjonnut tai edes ihmetellyt sitä että miksikäs sinä nyt noin kun et ennenkään.
Kun saatiin iltaysiltä hommat pulkkaan ja hiukset kuiviksi niin kukin hipsi kotiinsa ja minä tein reippaan pienen kävelylenkin iltahämärissä - hyötyliikuntaa.

Jopas muuten nukutti hyvin kotona, en meinannut jaksaa kymppiuutisia katsoa millään vaan torkahdin jo sohvalla. Ja tänään jaksaa töitä paljon tehokkaammin.

Huominen ja ylihuominen ovat vaarallisimmat päivät

Mielenkiintoinen uutinen pisti silmään netistä. Nyt täytyy varustautua extrasuurella määrällä nameja, limppaa, pizzaa ja aktiivista tekemistä. Minähän aloitin oman kuurini jo pari päivää ennen vuoden vaihdetta ja juuri tänään tulee tuo kaksi viikkoa täyteen.

Nyt kävelylle ja jos illalla vielä jaksaisi rääkätä kehoa punteilla. Pitäisi saada ainakin tuo yksi maksituplapatukka kulutettua jonka juuri mutustelin suurella mielihyvällä.

Taas alkaa olla yksi päivä pulkassa

Työt alkavat jo mennä taas painollaan vaikka tekemistä on vielä koko päivän jaksamisessa. Jotenkin vain vähän motivaatiot kadoksissa. Enemmän kuitenkin olen kiinnittänyt huomiota koko ajan lisääntyvään ärtyneisyyteen. Se ei ole aivan uusi tunne mutta ehkä tämä pariviikkonen on korostanut sitä aiemmasta.

Toisaalta on ollut aikaa hieman miettiä mistä kaikesta tuo ärtyneisyys johtuu. Itse asiassa elämässäni taitaa olla useampikin asia joka kaipaisi vähän uudelleenjärjestelyä. Jos saan tämän juontipuolen kuntoon niin edessä on kyllä pientä pintaremonttia muutamassa muussakin jutussa sillä huomaan että olen viime vuodet junnannut paikallaan asioissa joihin olen kuitenkin pitkään toivonut muutosta.

Aika moni työkaveri nähtävästi kokeilee tipatonta tammikuuta tänä vuonna - yllättävän moni. Ilmapiiri tuntuu olevan aika positiivinen alkoholin käytön vähentämisen suhteen - hyvä juttu. Sinänsä koko tammikuun alkoholittomuus tulee olemaan monelle haastavaa kun meillä on joku firman koulutustilaisuus parin viikon päästä ja tod.näk. ilmaista juotavaa tarjolla. Olen itse kehitellyt jo mielessäni miten katoan paikalta heti koulutuksen jälkeen johonkin tekosyyhyn vedoten ettei tarvitse jäädä sinne toisten juomista katsomaan. Omalla autolla meno on aika hyvä tae alkoholittomuudelle. No, sitä ennen on vielä monta karikkoa edessä ja monta pitkää iltaa voitettavana.

Viikonlopun mietteitä

Ärtyisyys, tympiintyminen, henkinen väsymys, lievä masennus - siinä tämän viikonlopun adjektiivit. Hieman pelkäsin jo etukäteen viikonloppua, jotta saisinko pidettyä kuivan linjan ja mitä ajankulua keksisin.

Nyt voin todeta etten oikein saanut mitään aikaiseksi. Harvoja positiivisia asioita oli lauantain kävelylenkki kauniissa talvisessa pakkassäässä ja tämän illan rauhallinen musiikinkuuntelutuokio. Muuten viikonloppu kului lievän ärtymyksen ja masentuneisuuden vallassa. Päässä tuntui pyörivän kaikki viime aikoina vikaan menneet asiat ja muutama sellainen joka ei edes vielä ollut mennyt vikaan, mutta varmaan vielä menee. Niinpä ärtyilin ystävällenikin joka nyt oli lähestulkoon syytön mihinkään mutta jolla oli omia puuhia koko viikonlopun emmekä paljoakaan kerenneet viettämään yhteistä aikaa. Tämä ei ollut ollenkaan rakentava viikonloppu parisuhteen kannalta, niin kuin ei nyt koko viikkokaan ole ollut.

Jostain luin että tämä ärtyisyys ja masentuneisuus saattavat kuulua peruskuvioon, tosin minä nyt en ole koskaan muutenkaan parhaimmillani pimeinä talvikausina. Helmikuussa yleensä alkaa helpottamaan kun on jo pitempään valosaa ja ilmassa on ensimmäiset lupaukset talven loppumisesta.

Nyt mä olen muuten löytänyt uuden herkun itselleni, suolapähkinät ja sokeriton fanta. Melkein litra limua ja pussillinen suolapähkinöitä meni taas tänä iltana. Ai että maistuu hyvältä. Ja kolesterolit kiittää rasvasta ja vyö venyy kun suola sitoo nestettä vartaloon. Minä en ollutkaan syönyt suolapähkinöitä varmaan vuoteen!

Miksi Jeppe juo?

Olipas vanha ja kulunut otsikko, myönnän. Mutta välillä oma olonikin tuntuu vanhalta ja kuluneelta joten ehkä sopii hyvin kuvioon mukaan.

Olen pohtinut omaa juomistani. Miksi minun pitää mennä kaapille, ottaa olut tai viski ja sitten kolmas. En itse asiassa ole keksinyt kaiken kattavaa oikeaa vastausta mutta selkeitä syyaiheita kuitenkin.

En ole alkoholistiperheestä. Kännissä en muista isää koskaan nähneeni, mutta joskus vähän normaalia iloisempana. Äitini käytti alkoholia vielä harvemmin mutta nyt vanhoilla päivillään hän ostaa joskus pullon saunasiideriä tai vieraiden käydessä kaataa lasit viiniä. Joten kotikasvatus ei voi olla syynä.

Sikäli mielenkiintoista että isäni on ollut näin raitis, kun tuntuu siltä että aika moni hänen sukunsa miehistä on ollut vanhemmiten aika kova viinan käyttäjä aikanaan. Mm hänen veli että veljenpoika kuolivat alkoholin käytön johdosta.

Minulla alkoholi alkoi nostaa päätään joskus neljänkympin nurkilla. Olin muuttanut paikkakunnalta toiselle, ystäväpiiri hajosi ja avioliittokin alkoi narista. Töissäkin stressasi, mutta aina on työpaikka kuitenkin säilynyt vaikka työuraani mahtuu useampikin ikävä lamakausi. Oli stressiä eikä oikein kanavia mitä kautta sitä purkaa. Liikuntaakaan en ole koskaan oikein harrastanut. Mutta ennenkaikkea oli yksinäisyyden tunne kun ei oikein ollut mitään tekemistä iltaisin.

Syitä yksinäisyyteen saan hakea vain ja ainoastaan itsestäni. Olen kai ronkeli, en oikein tutustu ikätovereihini. Meillä on erilainen maailmankatsomus, arvot tai erilaiset kiinnostuksen kohteet ja monet miehet vaan tuntuvat aika urautuneilta ja vähän ajattelevilta. Toisaalta tällä keskikokoisella paikkakunnalla kaikki alkuperäisasukkaat ovat muodostaneet omat ystävyyssuhteensa jo kouluaikoina eivätkä kaipaa siihen ketään lisää. Ulkopuolisista täällä ei taideta muutenkaan oikein perustaa. Aikanaan kyllä yritin tutustua ihmisiin mutta ulkopuolisuuden tunne oli liian vahva. En minä halua tuppautua, jos ei kelpaa niin ei sitten.

Jostain syystä naisten kanssa minulla ei koskaan ole ollut muuten tätä ongelmaa. Nytkin tuttavapiirissäni on enemmän naisia kuin miehiä mutta ei nämä suhteet ole sellaisia joita kunnon ystävyydeksi tai toveruudeksi voi sanoa. Enkä tarkoita myöskään seksisuhteita - se ei ole tämän blokin aihe.

Kumma kyllä, baareissa en ole koskaan hirmuisesti viihtynyt, johtuu varmaan siitä ettei koskaan ole ollut baariseuraakaan. Käyn kyllä joskus kaljalla ja ulkona syömässä taas käyn aika usein. Itse asiassa en oikein kestä humalaisia ihmisiä ympärilläni. Vaikka olisin itsekin juovuksissa minusta tuntuu että kännissä olevat ovat varsin typeriä ja usein aivan liian agressiivisia. Niinpä ainoa vaihtoehto on olla kotosalla, puuhata jotain kotihommia tai jotain pientä harrasteentynkää, ottaa muutama olut vaan ja sitten pian nukkumaan. Mutta kun tuo ei aina ole jäänyt niihin muutamaan vaan siinä on usein mennyt sitten sixpäk tai kasipäkki kerralla. Ja näitä iltoja on viime vuosina ollut aivan liian usein.

Minun siis pitää oppia olemaan kotona selvin päin, yksin itsekseni iltaisin. Bonusta on, jos keksin jotain muuta tekemistä mutta niitä rauhallisia koti-iltoja tulee kuitenkin ja niiden kanssa on opittava pärjäämään.

Limpparia ja pizzaa

Tänään ei ollut oikein hyvä päivä. Yö meni levottomasti ja aamusta alkaen oli hyvin tympääntynyt olo, masentunutkin. Päätä särki ja olo oli kuin lievästi vilustuneella. Kun tulin töistä kotiin, niin normaalisti olisin hyvin todennäköisesti kaatanut jonkin lasillisen ja kyllä teki mieli nytkin. Oikein piti keksimällä keksiä puuhastelua eikä toisaalta millään olisi jaksanut tehdä mitään sellaista mitä olisi pitänyt.

Ruokakaappi oli tyhjänä ja niinpä talsin lähikauppaan ostamaan ruokaa - pizzaa ja limpparia. Nyt ei todellakaan jaksanut miettiä kaloreja tai terveellisyyttä vaan jotain hyvää lohdutussafkaa piti saada. Ja jälkiruuaksi fasupaloja - vai mitä fanipaloja ne nykyisin onkaan.

Telkusta alkoi kotomaan laihdutussarja Suurin pudottaja. Sitä katsellessa oli samalla hyvä motivaatio vetää puolen tunnin käsipainotreeni ja siinä unohtui ähkiessä muut mieliteot.

Oli tähän astisista hankalin päivä, muttei vielä niin paha kuin mitä olen pelännyt. Vielä ei ainakaan anneta periksi.

Kylmä loppiainen ilman kylmiä juomia

Tänään on loppiainen ja vapaapäivä. Heräsin jo aamuviideltä enkä enää saanut unta. Olen muutenkin tämän talven aikana heräillyt törkeän aikaisin, mutta useimmiten saan unta vielä hetken valvottuani. Stressiähän tuo on, ja tänäänkin alkoi kaikki typerät työjutut ja muut stressit pyörimään päässä ja jonkin aikaa sängyssä pyörittyäni piti nousta ylös ja keittää teetä.

Aamulla oli törkeän kylmä, -27C oli jossain vaiheessa mittarissa. Laitoin monta kerrosta päälle ja ajelin maalle ja kävin vähän luonnossa kävelemässä. Kyllä oli komeaa kun ei tuullut tippaakaan, aurinko paistoi ja maisema oli niin luminen. Koko loppuiltapäivän olenkin sitten tuntenut oloni viluiseksi ja lipittänyt teetä ja katsonut kaverin luona telkusta Ahosen Jannen ilmalentoja.

Helppo päivä, kovinkaan suurta halua siihen yhteen ei tänään ole ollut. Väsy tuntuu painavan nyt päälle eikä telkkaristakaan tunnu tulevan mitään kiinnostavaa. Sen havaitsin kuitenkin että mieli tekee koko ajan jotain herkkuja. Jos kaloreita alkoholista jääkin vähemmälle niin suklaata, juustoja jne tulee nyt syötyä enemmän - jollekin mieliteolle on kuitenkin annettava periksi. Muutenhan elämä olisi ihan kuivaa. Saas nähdä tuleeko lisäkiloja vaikka alunperin ajattelin että paino saattaisi pudota. Lisäkilot eivät oikein olisi hyvä juttu sekään kun tuota vatsaa on muutenkin jo kuulemma hiukka liikaa.

Siitä on jo viikko

Tällä hetkellä on noin täysi viikko siitä kun viimeiksi olen juonut. Siitä taitaakin olla aikaa kun viimeiksi olen näinkin pitkään ollut selvin päin. Yleensä olen ottanut pari-neljä iltaa viikossa.

Kiitos sille tuntemattomalle, joka kommentoi muualla minulle ettei voi kommentoida näitä blogikirjoituksia kun se vaatii jonkin kirjautumisen. Minä olen täysi torvelo näiden blogijuttujen kanssa enkä tuollaistakaan hoksannut. Nyt pitäisi kommentoinninkin toimia anonyymisti. Toivon tietenkin rakentavia ja asiallisia kommentteja - typeryydet poistan välittömästi ilman mitään omantunnontuskia.

Jotkut ihmettelevät sitä miksi minulla on yhä alkoholia asunnossani, miksen kaada sitä viemäriin. Minä olen ajatellut tämän asian niin että minun pitää ensimmäisestä päivästä lähtien tottua siihen että ympärilläni on alkoholia. Sitä on ystävien juhlissa, kavereiden kotona, saunailloissa, pikkujouluissa ja ties missä. Jos en kestä sitä että omassa kaapissa odottaa viskipullo, en kestä sitäkään ajatusta että alakerrassa on baari ja kioski josta molemmista saa alkoholia silloin kun haluaa. Senkun vain hyppää hissiin ja laskeutuu pari kerrosta katutasoon. Tämä on tätä kaupunkielämisen 'autuutta'.

Lapsena minulle kerrottiin juttua jostakusta, joka oli ryypännyt pitkään ja rajusti ja sitten eräänä päivänä vain laittanut puolillaan olevan kossupullon korkin kiini, pullon kaappiin ja lopettanut siihen. Pullo oli sitten pölyttynyt kaapissa vuosikausia ilman mitään käyttöä kunnes joku oli kai heittänyt sen pois. Kai minä haluaisin olla tuo kovaluontoinen äijä nyt - kerran elämässäni.

Tuli kuudes päivä, ja kuudes ilta

Aloitin tämän muutoksen siis kuusi päivää sitten. Silloin minua korpesi se että olin edellisiltana hermostunut eräälle vastoinkäymiselle niin että olin ruuvannut pullon korkin auki, vaikkei minun pitänyt joulujen välillä juoda mitään. Siinä tyhjeni vajaa viinipullo ja aamulla vitutti. Siitä tämä sitten alkoi, ilman kummempia valmisteluja tai päätöksiä.

Viikot olen usein yksin kotona. Hiljaiset yksinäiset illat ovat vaikeita, silloin tekisi mieli ottaa pienet - ihan vain ajankuluksi. Eilen jo tuntui taas tutusti siltä että keittiön kaapissa oleva viinavarasto kutsui kovasti. Sain vastustettua kiusauksen katsomalla apaattisena telkkua. Hassua, kävin nukkumaan jo yhdeksältä! Heräsin tosin yön aikana useampaan kertaan mutta aamulla olin pirteänä menossa bussilla töihin jo reilusti ennen kahdeksaa.

Tänään olinkin sitten töissä vihainen koko päivän. Vieläkin vituttaa viime viikkoinen vastoinkäyminen, tai oikeastaan onnettomuus - rahan menoa tiedossa ja kaikenlaista sotkua vielä. Työtkään eivät alkaneet loman jälkeen mitenkään kivasti. Väkeä on juuri irtisanottu ja työpaine on kova. Otti päähän, manailin ja miltei haastoin riitaa kollegoiden kanssa. Jossain vaiheessa tajusin sitten pohtia että voiko tämä huono olo olla alkoholipuutostilan vaikutusta. No sitähän se tietty varmaan, ei nyt ehkä kokonaan mutta vastoinkäymisen kestokyky on nyt vähän turhan alhaalla.

Olin jo melko varma että kotiin tultua kaivan heti kaapista kaljan, mutta ähäs kutti. Tein töistä tullessa kävelylenkin kaupan kautta jotta saisin vähän liikuntaa ja kotiin tultua tein vähän iltapalaa. Sitten kaivoin kuukausia käyttämättömänä lojuneet käsipainot makuuhuoneen nurkasta esiin ja aloin tekemään parinkymmenen minuutin käsipainojumppasarjaa rääkäten ylävartaloni aivan väsyksi.

Sen jälkeen aloin selaamaan nettiä ja löysin muutaman linkin hyviin jazzartisteihin jotka laitoin netistä soimaan - kovaa tietysti. Hiukka sellaista kovempaa jatsia, rumpu-basso-räimettä.
Sitten rävähti mieleen että tästähän voisi tehdä vähän jotain päiväkirjantapaista. Joten tässä sitä nyt ollaan. Saas nähdä mitä tästä bloginpidostakin tulee, mutta yritetään edes - jos tämä auttaisi edes pari päivää eteenpäin.

Nyt on iltauutisten aika ja luulen (ainakin toivon) että tämä yksinäinen ilta on voitettua kantaa!

Tässä sitä nyt mennään - toivottavasti pitkäänkin

Aloitin tipattoman tammikuun, tai oikeastaan jo ennen vuoden vaihdetta pienen elämänmuutoskampanjan joka tähtää vähän enempäänkin kuin pelkkään tammikuuhun. Yritän käyttää tätä itsetilitysmuotoa itseterapioivana purkautumiskanavana silloin kuin siltä tuntuu - eli siis silloin kun tuntuu että pitää keksiä jotain tekemistä ettei mene kaapille...

Olen viiskymppinen manageri, jo toistakymmentä vuotta vieraillut baarikaapilla turhan tiheään tahtiin. Jos kuussa menee 50 drinkkiä, se on jo aika vähän - yleensä lukema on kai 60-70 per kuukausi. Maksassa se on alkanut näkymään, sanoi lääkäri. Perhesuhteissa ei vielä näy - naisystävä tuskin edes tietää juomisestani, niin hyvin sen olen pystynyt häneltä piilottamaan. Sinänsä se on ollut helppoa sillä emme asu yhdessä ja tapaamme käytännön syistä lähes vain viikonloppusin jolloin olen miltei aina selvin päin.

En kyllä oikein itsekään usko että onnistun täysin, mutta jotain on yritettävä. Maailmaa en pelasta, mutta jos oma elämä paranisi!