Kuusi

Kuusi viikkoa on tätä vähentämistä takana. Ei helppoa, jos ei ylitsepääsemätöntäkään.

En ole tavoitellut täyttä limsalinjaa vaan suurta vähennystä nauttimassani kuukausittaisessa alkoholimäärässä ja sen olen onnistunut toteuttamaan. Tänään on todennäköisimmin sellainen ilta että juon hieman viiniä ruuan kanssa mutta silti tässäkin kuussa on tarkoitus pudottaa kuukauden kokonaisholimäärä noin kymmenenteen osaan aiemmasta. Tammikuussa pudotus oli paljon suurempikin, tipattoman tammikuun tavoittelun merkeissä.

Mitä seurauksia tällä asialla on sitten tähän mennessä ollut?

Hämmästyksekseni verikokeisiini ei tällä kertaa kuulunutkaan maksa-arvojen mittaus, joten vaikutus niihin ei ole tiedossa. Paino ei ole muuttunut juuri mihinkään, pari kiloa oli tänä aamuna vähemmän kuin joulun jälkeen mutta sen voi laskea joulumässäilyjen piikkiin. Vyötärön ympärys on kutistunut 4-5 senttiä, mikä on ollut positiivinen yllätys.

Positiivisin asia on ollut se että iltaisin on enemmän aikaa ja tarmoa tehdä erilaisia asioita, joskus jopa vähän liikkuakin. Samoin aamuisin olen ollut paljon pirteämpi töissä ja työpäivän jaksaminen on parantunut. Töissä minulla on ollut normaalia enemmän paineita ja se näkyy stressinä ja aikaisina heräämisinä mutta ehkä olen kuitenkin jaksanut tehdä ylitöitä normaalia paremmin.

Tammikuun aikana vaivannut ärtyneisyys on vähentynyt. Vieläkin reagoin joskus aika kipakasti mutta perusärtyneisyyttä en enää tunnista. Oma vaikutuksensa asiaan on tuolla mahtavan kirkkaalla kevättalven auringolla joka ainakin minua piristää kummasti.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kuin se kuuluisa mummo lumessa

Kuudes viikko vauhdissa

Taitaa olla reilu viisi viikkoa siitä kun tämän muutoksen aloitin. Tämä viikko on ollut semmoista vaakalentoa ettei paljoa ole kaljapulloa kerennyt edes ajattelemaan. Jostain syystä töitä on ollut kovasti ja joka päivä on tullut istuttua toimistolla vielä iltakuudelta - ilman korvausta tietenkin, mutta se on toinen asia. Yhden päivän olin taas 'tien päällä'.

Kotiin tultua olen ollut niin puhki etten ole paljoa kissaa jaksanut sanoa. Kymppiuutisten jälkeen ei ole paljoa tarvinnut unta hakea. Yhtenä iltana sentään jaksoin kuntosalille punttien pariin. Pitäisi kyllä ehtiä useammin, siinä pääsee purkamaan paineitaan rautaan eikä tule sitten rähjättyä muille. Pysyy kroppakin paremmnin kunnossa kun välillä vähän hikoilee.

Pitäisi mennä lähiaikoina verikokeisiin joskus kun kerkeäisi. Lääkärit haluavat seurata noin vuoden välein noita veren perusarvoja ja siinä mukana otetaan maksa-arvotkin. Vähän jännittää onko tällä limpparilinjalla ollut mitään vaikutusta niihin, toivottavasti ovat paremmat kuin vuosi sitten niin motivoisi jatkamaan. Muistelen lukeneeni jostain että vasta parin kuukauden alkoholipaasto alkaa näkyä mittareissa. Paino mulla ei ole pudonnut yhtään joten kolesterolit ja muut tuskin ovat ainakaan parantuneet. Se parannus vaatisi että jaksaisi/kerkeäisi liikkua kunnolla ainakin 3krt viikossa.

Ärripurri

Joskus aikanaan pidin itseäni hyvinkin leppoisana ja rauhallisena ihmisenä. En paljoa hermostunut suotta enkä varsinkaan suuttunut juuri koskaan. Nyt, etenkin viime kuukausina, olen ollut jatkuvasti äreä ja huomaan hermostuvani aivan pienistäkin jutuista.

Hermostumisen perisyytä ei tarvitse kaukaa hakea. Jo usean vuoden ajan tuntuu elämä olevan liian huonosti omassa hallussa. Kiire vaivaa ja kaikenlaisia huolia tulee toinen toisen perästä. Milloin vierailee kuolema perhepiirissä, milloin työpaikalla tulee eteen irtisanomisaalto. Jos muuten menee hyvin niin sitten oma terveys alkaa reistailla tai puoliso ilmoittaa lähtevänsä parisuhteesta pois. Kaikki tämä tietysti vie aikansa ja kun näitä tulee toinen toisensa jälkeen niin ei ihme jos sietokyky alkaa laskea.

Tässähän ne perussyyt lisääntyneelle alkoholinkäytöllekin tuli samalla listattua. Yksinäisyys tähän vielä päälle, niin siinähän ne on kaikki. En tiedä varmasti onko tuo ärtyneisyys lisääntynyt viimeisen kuukauden aikana, mutta hieman luulen niin. Pää tai mieli taistelee vielä alkoholin tuoman rentoudentunteen kaipuussa ja silloin pienikin asia saattaa saada miehen vihastumaan. Onneksi en nyt ole mitenkään kauhean äkkipikainen tai kiivasluonteinen, mutta pahan sanan saatan murjaista tai loukata toista ihmistä suutuspäissäni.

Tänään puolilta päivin huomasin taas kaipaavani kunnon känniä. Tuo tunne tulee varsin yllättäen ja jos sen voittaa niin nopeasti se myös katoaa. Kumma kun toisaalta tekisi mieli ottaa alkoholia, toisaalta taas ei oikeastaan ollankaan. Olen ymmärtänyt ettei juominen itse asiassa ole hauskaa, se on vain oman huonon olon pakenemista. Juomista seuraava aamu ei myöskään ole mitenkään mukavaa, sillä en ole sellainen ihminen joka nauttisi jouten olosta yhtään. Onneksi minulla harvoin oli kunnon krapulaakaan - en ehkä juonut aivan niin paljon kerralla.

Näinköhän minusta tulee koskaan täysin vesiselvää raivoraitista. Se ei ehkä ole tarpeenkaan mutta sanotaan että täysi stoppi pitää paremmin kuin sellainen kohtuukäytön linjaus. Kohtuukäyttäjät kuulemma repsahtavat helposti takaisin liikakäytön puolelle ajan mittaan.

Ja taas viikonloppu

Menipäs tämä viikko nopeasti, töitä on riittänyt ja kuten aikaisemmin kerroin oli tällä viikolla myös menoja. Autostrategia ja 'minun täytyy mennä kotiin yöksi kun on asioita'-taktiikka pelasi alkuviikon kehityspäivillä hyvin ja muutenkin oli niin kiire koko viikon ettei oikeastaan kauheasti ehtinyt edes tehdä alkoholia mieli.

Nyt on kuukausi täynnä ja vain kerran olen repsahtanut (siis kun aloitin jo ennen kuun vaihdetta). Itse asiassa menee paremmin kuin etukäteen kuvittelin - paljon paremmin. Nyt vain tammikuun loppuessa kohti uutta kuukautta: tipaton tammikuu vaihtukoon huikattomaksi helmikuuksi.

Viikonlopun ohjelmaksi olen suunnitellut ulkoilua ja ystävien luona oleilua. Toivottavasti nuo pakkaset jo vähän helpottaisivat niin ettei tarvitsisi näin paljoa palella.

Talvinen viikonloppu

Olipas taas vilpoisa viikonloppu, jäi ulkoilut aika vähiin vaikka nyt sunnuntai-iltana näyttäisi vähän pakkanen helpottavan. Pientä puuhastelua sisällä, perjantai-illan hairahdusta aktiivisesti unohtaen ja eteenpäin kuivasti jatkaen.

Nyt se on kiinni, nyt se on auki

Ensimmäinen repsahdus. Eilen illalla. Ilman mitään kummempaa erityistä syytä minusta vain tuntui siltä että nyt haluan juoda muutaman oluen kotona ja rentoutua. On niin rankka viikko takana. Tiesin ettei se luultavasti auttaisi mutta kuitenkin tyhjensin neljä pikkutölkkiä olutta telkkarin ääressä löhötessäni.

Höh, ei se edes tuntunut hyvältä tai edes maistunut kovin hyvältä.

Olin kyllä varautunut henkisesti että takapakkeja tulee, mutta silti tuntuu aika tyhmältä. Aamulla herätessä ei ollutkaan aivan samanlainen pirteä olo - aiemmin en ole edes ajatellut että neljän kaljan jälkeen voisi aamulla tuntua krapula, mutta kyllä sen nyt huomasi heti ettei ollut aivan niin vedossa kuin normaalisti.

Tästä sitten taas eteenpäin, päivä kerrallaan.

Kolme viikkoa ja risat

Tämä viikko on ollut vaativa kuten aiemmin jo ennustelinkin. Neljä päivää peräkkäin ulkona syötyjä päivällisiä viinitarjoiluineen, pitkiä palavereita lounaineen, hotelliöitä ja matkustelua. Hitsiläinen että olen tyytyväinen itseeni - ei tippaakaan alkoholia koko aikana. Lightkolaa ja Pepsimaxia on mennyt korvausjuomana ja erilaisia vesiä, kahvia ja teetä mutta ei yhtään olutta eikä lasillistakaan viiniä.

Vielä kuitenkin myönnän että pitää mennä päivä kerrallaan. Joka päivä pitää perustella itselleen miksi juuri tänään ei oikeastaan ole mitään järkeä ottaa olutta. Tänäänkin piti taas ajatella ettei oikeastaan ole mitään järkeä avata tölkkiä vaan käydä ennemmin selvin päin nukkumaan - huomenna kun on taas oletettavasti aika pitkä päivä toimistolla.