Ärripurri

Joskus aikanaan pidin itseäni hyvinkin leppoisana ja rauhallisena ihmisenä. En paljoa hermostunut suotta enkä varsinkaan suuttunut juuri koskaan. Nyt, etenkin viime kuukausina, olen ollut jatkuvasti äreä ja huomaan hermostuvani aivan pienistäkin jutuista.

Hermostumisen perisyytä ei tarvitse kaukaa hakea. Jo usean vuoden ajan tuntuu elämä olevan liian huonosti omassa hallussa. Kiire vaivaa ja kaikenlaisia huolia tulee toinen toisen perästä. Milloin vierailee kuolema perhepiirissä, milloin työpaikalla tulee eteen irtisanomisaalto. Jos muuten menee hyvin niin sitten oma terveys alkaa reistailla tai puoliso ilmoittaa lähtevänsä parisuhteesta pois. Kaikki tämä tietysti vie aikansa ja kun näitä tulee toinen toisensa jälkeen niin ei ihme jos sietokyky alkaa laskea.

Tässähän ne perussyyt lisääntyneelle alkoholinkäytöllekin tuli samalla listattua. Yksinäisyys tähän vielä päälle, niin siinähän ne on kaikki. En tiedä varmasti onko tuo ärtyneisyys lisääntynyt viimeisen kuukauden aikana, mutta hieman luulen niin. Pää tai mieli taistelee vielä alkoholin tuoman rentoudentunteen kaipuussa ja silloin pienikin asia saattaa saada miehen vihastumaan. Onneksi en nyt ole mitenkään kauhean äkkipikainen tai kiivasluonteinen, mutta pahan sanan saatan murjaista tai loukata toista ihmistä suutuspäissäni.

Tänään puolilta päivin huomasin taas kaipaavani kunnon känniä. Tuo tunne tulee varsin yllättäen ja jos sen voittaa niin nopeasti se myös katoaa. Kumma kun toisaalta tekisi mieli ottaa alkoholia, toisaalta taas ei oikeastaan ollankaan. Olen ymmärtänyt ettei juominen itse asiassa ole hauskaa, se on vain oman huonon olon pakenemista. Juomista seuraava aamu ei myöskään ole mitenkään mukavaa, sillä en ole sellainen ihminen joka nauttisi jouten olosta yhtään. Onneksi minulla harvoin oli kunnon krapulaakaan - en ehkä juonut aivan niin paljon kerralla.

Näinköhän minusta tulee koskaan täysin vesiselvää raivoraitista. Se ei ehkä ole tarpeenkaan mutta sanotaan että täysi stoppi pitää paremmin kuin sellainen kohtuukäytön linjaus. Kohtuukäyttäjät kuulemma repsahtavat helposti takaisin liikakäytön puolelle ajan mittaan.

Ja taas viikonloppu

Menipäs tämä viikko nopeasti, töitä on riittänyt ja kuten aikaisemmin kerroin oli tällä viikolla myös menoja. Autostrategia ja 'minun täytyy mennä kotiin yöksi kun on asioita'-taktiikka pelasi alkuviikon kehityspäivillä hyvin ja muutenkin oli niin kiire koko viikon ettei oikeastaan kauheasti ehtinyt edes tehdä alkoholia mieli.

Nyt on kuukausi täynnä ja vain kerran olen repsahtanut (siis kun aloitin jo ennen kuun vaihdetta). Itse asiassa menee paremmin kuin etukäteen kuvittelin - paljon paremmin. Nyt vain tammikuun loppuessa kohti uutta kuukautta: tipaton tammikuu vaihtukoon huikattomaksi helmikuuksi.

Viikonlopun ohjelmaksi olen suunnitellut ulkoilua ja ystävien luona oleilua. Toivottavasti nuo pakkaset jo vähän helpottaisivat niin ettei tarvitsisi näin paljoa palella.

Talvinen viikonloppu

Olipas taas vilpoisa viikonloppu, jäi ulkoilut aika vähiin vaikka nyt sunnuntai-iltana näyttäisi vähän pakkanen helpottavan. Pientä puuhastelua sisällä, perjantai-illan hairahdusta aktiivisesti unohtaen ja eteenpäin kuivasti jatkaen.

Nyt se on kiinni, nyt se on auki

Ensimmäinen repsahdus. Eilen illalla. Ilman mitään kummempaa erityistä syytä minusta vain tuntui siltä että nyt haluan juoda muutaman oluen kotona ja rentoutua. On niin rankka viikko takana. Tiesin ettei se luultavasti auttaisi mutta kuitenkin tyhjensin neljä pikkutölkkiä olutta telkkarin ääressä löhötessäni.

Höh, ei se edes tuntunut hyvältä tai edes maistunut kovin hyvältä.

Olin kyllä varautunut henkisesti että takapakkeja tulee, mutta silti tuntuu aika tyhmältä. Aamulla herätessä ei ollutkaan aivan samanlainen pirteä olo - aiemmin en ole edes ajatellut että neljän kaljan jälkeen voisi aamulla tuntua krapula, mutta kyllä sen nyt huomasi heti ettei ollut aivan niin vedossa kuin normaalisti.

Tästä sitten taas eteenpäin, päivä kerrallaan.

Kolme viikkoa ja risat

Tämä viikko on ollut vaativa kuten aiemmin jo ennustelinkin. Neljä päivää peräkkäin ulkona syötyjä päivällisiä viinitarjoiluineen, pitkiä palavereita lounaineen, hotelliöitä ja matkustelua. Hitsiläinen että olen tyytyväinen itseeni - ei tippaakaan alkoholia koko aikana. Lightkolaa ja Pepsimaxia on mennyt korvausjuomana ja erilaisia vesiä, kahvia ja teetä mutta ei yhtään olutta eikä lasillistakaan viiniä.

Vielä kuitenkin myönnän että pitää mennä päivä kerrallaan. Joka päivä pitää perustella itselleen miksi juuri tänään ei oikeastaan ole mitään järkeä ottaa olutta. Tänäänkin piti taas ajatella ettei oikeastaan ole mitään järkeä avata tölkkiä vaan käydä ennemmin selvin päin nukkumaan - huomenna kun on taas oletettavasti aika pitkä päivä toimistolla.

Parempaa unta

Olen muuten jo jonkin aikaa huomannut nukkuvani paremmin kuin ennen. Aiemmin heräilin aamuyöstä kolmen ja viiden välillä eikä välillä enää meinannut saada unta - varsinkin jos olin edellisenä tai sitä edellisenä päivänä juonut vähän enemmän.
Nyt nukun yleensä 8 tunnin yöunet enkä havahdu hereille kuin kenties kerran, ja silloinkin yleensä nukahdan välittömästi uudelleen.

Tämä luultavasti on laskettavissa alkoholittomuuden ja hieman lisääntyneen liikunnan seuraukseksi. Muu stressi ei ainakaan ole helpottanut eikä muutenkaan ole mitään isompaa muuta muutosta tapahtunut. Varsinkin iltaisin olen nyt väsyneempi ja menen nukkumaan aiemmin kuin ennen.

Rauhaisa, liikunnallinen viikonloppu

Viikonloppu sujui lasketellen ja parisuhdetta hoitaen. Viime aikoina kun on tuo parisuhdepuoli jäänyt vähän heikolle hoidolle, osin tästä väsymyksestä ja osin molemminpuolisesta kiireestä johtuen.

Tänä viikonloppuna oli pitkästä aikaa erinomainen sää lasketteluun ja näin kaivoinkin sukset ja monot varastosta ja suuntasin rinteeseen testaamaan kuntoani. Huh, miten huonosti taas meni, pelotti välillä itseäkin. Pitäisi ehtiä/viitsiä vähän aktiivisemmin harrastaa että saisi taas tekniikan kuntoon. Viime vuonnakaan en kerennyt kuin muutaman kerran mäkeen koko talvena.

Lasista olen pysynyt kaukana. Tosin lauantaina meni varmaan kokonainen iso sokeriton limpparipullo ja tänään tuli aivan epätodellinen fiilis kun lenkin ja suihkun jälkeen oli ihan automaattinen reaktio mennä jääkaapin ovelle etsimään huurteista rentoutusjuomaa. Vasta kaapin ovella tuli mieleen että enhän minä juo olutta enää. Keittelin siinä sitten kahvit ja myönnän että pieni pettymys oli mielessä kahvia juodessa.

Tästä viikosta tulee vaikea. Edessä on pitkiä työpäiviä ja matkustamista, on myös työlounaita ja päivällisiä viineineen. Voi tulla vielä kovat paikat iltaisin mutta tämä on jotain sellaista mikä ennemmin tai myöhemmin täytyy kohdata (ja toivottavasti voittaa) - tai sitten vaihtaa työtä johonkin vähemmän matkustamista vaativaan.

Tuo perjantai-illan Lupaus-ohjelma ei muuten vaikuttanut kovin kaksiselta. En oikein osaa samaistua tuollaisten kolmenkympin molemmin puolin olevien nuorten aikuisten sosiaaliseen biletysjuomiseen. Ehkä tällainen viisikymppinen mies ei ihan osu ohjelman ydinkohderyhmään. Toivottavasti jatkossa käsittelyyn tulee syvyyttä.